Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nautinto (1-J)[1]

  1. mielihyvää tuottava asia

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑu̯t̪int̪o/
  • tavutus: nau‧tin‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nautinto nautinnot
genetiivi nautinnon nautintojen
partitiivi nautintoa nautintoja
akkusatiivi nautinto;
nautinnon
nautinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi nautinnossa nautinnoissa
elatiivi nautinnosta nautinnoista
illatiivi nautintoon nautintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nautinnolla nautinnoilla
ablatiivi nautinnolta nautinnoilta
allatiivi nautinnolle nautinnoille
muut sijamuodot
essiivi nautintona nautintoina
translatiivi nautinnoksi nautinnoiksi
abessiivi nautinnotta nautinnoitta
instruktiivi nautinnoin
komitatiivi nautintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nautinno-
vahva vartalo nautinto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

nautinnonhalu, nautinnonhimo, nautintoaine, taidenautinto

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J