Katso myös: Niemi
Wikipedia
Katso artikkeli Niemi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
niemi

Substantiivi muokkaa

niemi (25)

  1. vesialueeseen työntyvä maakaistale t. maakieleke

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnie̯mi/, [ˈnie̞mi]
  • tavutus: nie‧mi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi niemi niemet
genetiivi niemen nienten
niemien
partitiivi nientä
niemeä
niemiä
akkusatiivi niemi;
niemen
niemet
sisäpaikallissijat
inessiivi niemessä niemissä
elatiivi niemestä niemistä
illatiivi niemeen niemiin
ulkopaikallissijat
adessiivi niemellä niemillä
ablatiivi niemeltä niemiltä
allatiivi niemelle niemille
muut sijamuodot
essiivi niemenä nieminä
translatiivi niemeksi niemiksi
abessiivi niemettä niemittä
instruktiivi niemin
komitatiivi niemine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nieme-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nien-

Etymologia muokkaa

Sanan alkuperä on epäselvä. Sen on arveltu olevan jäänne jostakin varhaisemmasta nykyisen Suomen alueella puhutusta muinaiskielestä.[1][2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
  • (vesialueeseen työntyvä maakaistale) lahti
Johdokset muokkaa
Alakäsitteet muokkaa
  • (vesialueeseen työntyvä maakaistale) kynnäs
Yhdyssanat muokkaa

koivuniemi, niemenkärki, niemennenä, niemennokka, niemimaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • niemi Kielitoimiston sanakirjassa
  • niemi Tieteen termipankissa

Puola muokkaa

Adjektiivi muokkaa

niemi

  1. (taivutusmuoto) nominatiivin maskuliinin persoonamuodon monikko sanasta niemy
  2. (taivutusmuoto) vokatiivin maskuliinin persoonamuodon monikko sanasta niemy

Viitteet muokkaa

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 21. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.
  2. Topias Haikala: Ennen suomea ja saamea Suomen alueella puhuttiin lukuisia kadonneita kieliä — kielitieteilijät ovat löytäneet niistä jäänteitä. Yliopisto-lehti, 21.10.2022. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.11.2022.