Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

niittää (53-C) (taivutus[luo])

  1. katkoa ja kaataa heinää, pääasiassa viikatteella
    Niitimme villiintyneen takapihamme.
  2. (kuvaannollisesti) saavuttaa, saada osakseen
    Hän on niittänyt mainetta ulkomaita myöten.
  3. (kuvaannollisesti) tappaa joukoittain, erit. ihmisiä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈniːt̪ːæːˣ/
  • tavutus: niit‧tää

Etymologia muokkaa

germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.