niittää
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
niittää (53-C) (taivutus[luo])
- katkoa ja kaataa heinää, pääasiassa viikatteella
- Niitimme villiintyneen takapihamme.
- (kuvaannollisesti) saavuttaa, saada osakseen
- Hän on niittänyt mainetta ulkomaita myöten.
- (kuvaannollisesti) tappaa joukoittain, erit. ihmisiä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈniːt̪ːæːˣ/
- tavutus: niit‧tää
Etymologia muokkaa
germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: niitto
Aiheesta muualla muokkaa
- niittää Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.