nimitys
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
nimitys (39)
- se, millä tiettyyn esineeseen tai asiaan viitataan
- Lähtölauluissa vedotaan usein Hongottareen, karhun haltiaan tai kantaemoon; Hongotar-nimityksen taustalla on syntymyytti ja kallohonka.
- virkaan tai toimeen asettaminen, tittelin saaminen tai antaminen
- Kehitysministeri Sirpa Paatero (sd.) sai nimityksensä yhteydessä vastuulleen myös valtion omistajaohjauksen. (kymensanomat.fi)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnimiˌt̪ys/
- tavutus: ni‧mi‧tys
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nimitys | nimitykset |
| genetiivi | nimityksen | nimitysten nimityksien |
| partitiivi | nimitystä | nimityksiä |
| akkusatiivi | nimitys; nimityksen |
nimitykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nimityksessä | nimityksissä |
| elatiivi | nimityksestä | nimityksistä |
| illatiivi | nimitykseen | nimityksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nimityksellä | nimityksillä |
| ablatiivi | nimitykseltä | nimityksiltä |
| allatiivi | nimitykselle | nimityksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nimityksenä | nimityksinä |
| translatiivi | nimitykseksi | nimityksiksi |
| abessiivi | nimityksettä | nimityksittä |
| instruktiivi | – | nimityksin |
| komitatiivi | – | nimityksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nimitykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nimitys- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä nimittää (nimit- + -ys)
Käännökset muokkaa
1. nimitys
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
ammattinimitys, kunnianimitys, nimityskierros, nimitysmuistio, nimitysoikeus, nimitysoppi, virkanimitys, yhteisnimitys, yleisnimitys