norja
 |
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
norja (10) (komparatiivi norjempi, superlatiivi norjin) (taivutus[luo])
- notkea, taipuisa, vetreä (esiintyy eritoten runokielessä).
- Vastasten tulee olla norjia.
- norja vartalo
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnorjɑ/
- tavutus: nor‧ja
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Substantiivi muokkaa
| norja | |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1: | no |
| ISO 639-2: | – |
| ISO 639-3: | – |
| Wikisanakirja | |
| Aineisto: | Norjan kieli |
norja (10)
- norjan kieli, Norjassa puhuttava taustaltaa germaanis-skandinaavinen kieli (kielitunnus: no)
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | norja | – |
| genetiivi | norjan | – |
| partitiivi | norjaa | – |
| akkusatiivi | norja; norjan |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | norjassa | – |
| elatiivi | norjasta | – |
| illatiivi | norjaan | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | norjalla | – |
| ablatiivi | norjalta | – |
| allatiivi | norjalle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | norjana | – |
| translatiivi | norjaksi | – |
| abessiivi | norjatta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | norjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | norja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kieli
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: norjantaa