norsu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
norsu (1)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnorsu/
- tavutus: nor‧su
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | norsu | norsut |
| genetiivi | norsun | norsujen |
| partitiivi | norsua | norsuja |
| akkusatiivi | norsu; norsun |
norsut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | norsussa | norsuissa |
| elatiivi | norsusta | norsuista |
| illatiivi | norsuun | norsuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | norsulla | norsuilla |
| ablatiivi | norsulta | norsuilta |
| allatiivi | norsulle | norsuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | norsuna | norsuina |
| translatiivi | norsuksi | norsuiksi |
| abessiivi | norsutta | norsuitta |
| instruktiivi | – | norsuin |
| komitatiivi | – | norsuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | norsu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Sana on esiintynyt jo Agricolalla yhdyssanassa norsunluu, joka on tarkoittanut ’mursunluuta’. Alkujaan norsu on sama sana kuin mursu, jonka äänneasuun on saattanut vaikuttaa saamen sana njuorju ’hylje’.[1]
Käännökset muokkaa
1. elefantti, suurin elävä nisäkäs
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
aasiannorsu, afrikannorsu, metsänorsu, norsueläin, norsunluu, norsutauti, savanninorsu, sotanorsu
Aiheesta muualla muokkaa
- norsu Kielitoimiston sanakirjassa