numerus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
numerus (39)
- (matematiikka) logaritmiarvoa vastaava luku eli ko. arvon perustana oleva luku eli luku josta logaritmi otetaan
- (kielitiede) luku
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnumerus/
- tavutus: nu‧me‧rus
Etymologia muokkaa
- lat.
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- numerus Kielitoimiston sanakirjassa
Latina muokkaa
Substantiivi muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | numerus | numerī |
| akkusatiivi | numerum | numerōs |
| genetiivi | numerī | numerōrum |
| datiivi | numerō | numerīs |
| ablatiivi | numerō | numerīs |
numerus m. (2)
Liittyvät sanat muokkaa
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
numerus (taipumaton) (ett-sukuinen)