nuora
Katso myös: Nuora |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
nuora (10)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnuo̯rɑ/
- tavutus: nuo‧ra
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nuora | nuorat |
genetiivi | nuoran | nuorien (nuorain) |
partitiivi | nuoraa | nuoria |
akkusatiivi | nuora; nuoran |
nuorat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nuorassa | nuorissa |
elatiivi | nuorasta | nuorista |
illatiivi | nuoraan | nuoriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nuoralla | nuorilla |
ablatiivi | nuoralta | nuorilta |
allatiivi | nuoralle | nuorille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nuorana | nuorina |
translatiivi | nuoraksi | nuoriksi |
abessiivi | nuoratta | nuoritta |
instruktiivi | – | nuorin |
komitatiivi | – | nuorine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nuora- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. naru
Ks. naru |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: nuorittaa
Yhdyssanat muokkaa
hirttonuora, hyppynuora, kurenuora, napanuora, nuorakeinu, nuorakeramiikka, nuorallakävely, nuorallatanssi, nuorallatanssija, ohjenuora, pellinnuora, pyykkinuora, talutusnuora
Aiheesta muualla muokkaa
- nuora Kielitoimiston sanakirjassa
Italia muokkaa
Substantiivi muokkaa
nuora f. (monikko nuore)
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.