nuori
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
nuori (26) (komparatiivi nuorempi, superlatiivi nuorin) (taivutus[luo])
- sellainen, jolla on alhainen ikä tai, jolla on vähäinen määrä elettyjä vuosia. Hyvin nuoria saatetaan kutsua pieniksi, eikä aina koon mukaan.
- Matti ei ole enää pieni, mutta kuitenkin vielä nuori poika.
- Hankintaiältään nuoret esineet ovat uusia, samoin kuin tuoreet asiatkin.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnuo̯ri/
- tavutus: nuo‧ri
Käännökset muokkaa
1. adjektiivi
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: nuorekas
- substantiivit: nuorikko, nuoriso, nuorukainen, nuoruus
Yhdyssanat muokkaa
huumenuori, ikinuori, jenginuori, nuori-isäntä, nuoriemäntä, nuoriherra, nuorimies, nuoripari, nuorkarja, nuorkauppakamari, nuortenkerho, nuortenkirjallisuus, ongelmanuori, sateenkaarinuori, seurakuntanuori, työläisnuori, varhaisnuori
Aiheesta muualla muokkaa
- nuori Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
nuori (26)
- ihminen, joka ei ole vielä aikuistunut (mutta on suhteellisen lähellä sitä)
- Nuoret, niin tytöt kuin pojatkin tarvitsisivat uusia vapaa-ajan tiloja, mutta nuorisolle on vetelehtimisen vaihtoehtona vain maksullisia paikkoja.
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nuori | nuoret |
genetiivi | nuoren | nuorten nuorien |
partitiivi | nuorta | nuoria |
akkusatiivi | nuori; nuoren |
nuoret |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nuoressa | nuorissa |
elatiivi | nuoresta | nuorista |
illatiivi | nuoreen | nuoriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nuorella | nuorilla |
ablatiivi | nuorelta | nuorilta |
allatiivi | nuorelle | nuorille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nuorena | nuorina |
translatiivi | nuoreksi | nuoriksi |
abessiivi | nuoretta | nuoritta |
instruktiivi | – | nuorin |
komitatiivi | – | nuorine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nuore- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
nuor- |
Käännökset muokkaa
2. substantiivit
|