Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ohjus (39)[1]

  1. aktiivisesti ohjattu tai maaliin hakeutuva raketti- tai suihkumoottorilla varustettu ase

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈohjus/
  • tavutus: oh‧jus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ohjus ohjukset
genetiivi ohjuksen ohjusten
ohjuksien
partitiivi ohjusta ohjuksia
akkusatiivi ohjus;
ohjuksen
ohjukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ohjuksessa ohjuksissa
elatiivi ohjuksesta ohjuksista
illatiivi ohjukseen ohjuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ohjuksella ohjuksilla
ablatiivi ohjukselta ohjuksilta
allatiivi ohjukselle ohjuksille
muut sijamuodot
essiivi ohjuksena ohjuksina
translatiivi ohjukseksi ohjuksiksi
abessiivi ohjuksetta ohjuksitta
instruktiivi ohjuksin
komitatiivi ohjuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ohjukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ohjus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hyökkäysohjus, ilmatorjuntaohjus, kauko-ohjus, monikärkiohjus, ohjusase, ohjuskilpi, ohjussiilo, ohjussukellusvene, ohjustentorjuntaohjus, ohjustukikohta, ohjusvene, panssarintorjuntaohjus, puolustusohjus, risteilyohjus, torjuntaohjus, ydinohjus

Aiheesta muualla muokkaa

  • ohjus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39