oikeusjärjestys
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
oikeusjärjestys (39)
- (oikeustiede) yhteiskunnan kaikkien oikeuslähteiden (oikeusnormien) muodostama kokonaisuus, jota oikeustiede tutkii ja systematisoi
- Perustuslaki on muodolliselta asemaltaan kansallisen oikeusjärjestyksen normihierarkian ylimmänasteinen säännös, joka määrittelee oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän perusteet.
- Oikeusjärjestys on oikeustieteen opetuksessa perinteisesti jaettu kahteen päälohkoon: yksityisoikeuteen ja julkisoikeuteen.
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista oikeus ja järjestys
Käännökset muokkaa
1. yhteiskunnan kaikkien oikeuslähteiden muodostama kokonaisuus
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- oikeusjärjestys Kielitoimiston sanakirjassa