Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

oikeuskelpoisuus (40)

  1. se, että on oikeuskelpoinen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oikeuskelpoisuus oikeuskelpoisuudet
genetiivi oikeuskelpoisuuden oikeuskelpoisuuksien
partitiivi oikeuskelpoisuutta oikeuskelpoisuuksia
akkusatiivi oikeuskelpoisuus;
oikeuskelpoisuuden
oikeuskelpoisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi oikeuskelpoisuudessa oikeuskelpoisuuksissa
elatiivi oikeuskelpoisuudesta oikeuskelpoisuuksista
illatiivi oikeuskelpoisuuteen oikeuskelpoisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oikeuskelpoisuudella oikeuskelpoisuuksilla
ablatiivi oikeuskelpoisuudelta oikeuskelpoisuuksilta
allatiivi oikeuskelpoisuudelle oikeuskelpoisuuksille
muut sijamuodot
essiivi oikeuskelpoisuutena oikeuskelpoisuuksina
translatiivi oikeuskelpoisuudeksi oikeuskelpoisuuksiksi
abessiivi oikeuskelpoisuudetta oikeuskelpoisuuksitta
instruktiivi oikeuskelpoisuuksin
komitatiivi oikeuskelpoisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo oikeuskelpoisuude-
vahva vartalo oikeuskelpoisuute-
konsonantti-
vartalo
oikeuskelpoisuut-

Etymologia muokkaa

sanan oikeuskelpoinen vartalosta oikeuskelpois- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa