orastus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
orastus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈorɑst̪us/
- tavutus: o‧ras‧tus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | orastus | orastukset |
| genetiivi | orastuksen | orastusten orastuksien |
| partitiivi | orastusta | orastuksia |
| akkusatiivi | orastus; orastuksen |
orastukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | orastuksessa | orastuksissa |
| elatiivi | orastuksesta | orastuksista |
| illatiivi | orastukseen | orastuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | orastuksella | orastuksilla |
| ablatiivi | orastukselta | orastuksilta |
| allatiivi | orastukselle | orastuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | orastuksena | orastuksina |
| translatiivi | orastukseksi | orastuksiksi |
| abessiivi | orastuksetta | orastuksitta |
| instruktiivi | – | orastuksin |
| komitatiivi | – | orastuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | orastukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
orastus- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä orastaa (orast- + -us)
Käännökset muokkaa
1. orastaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- orastus Kielitoimiston sanakirjassa