Katso myös: Origo

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

origo (2)

  1. (matematiikka) koordinaatiston akseleiden leikkauspiste; nollapiste
  2. (anatomia) lihaksen lähtökohta, lihaksen pää, joka on liikkumattomassa luussa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈorigo/, [ˈorigo]
  • tavutus: o‧ri‧go

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi origo origot
genetiivi origon origojen
origoiden
origoitten
partitiivi origoa origoita
origoja
akkusatiivi origo;
origon
origot
sisäpaikallissijat
inessiivi origossa origoissa
elatiivi origosta origoista
illatiivi origoon origoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi origolla origoilla
ablatiivi origolta origoilta
allatiivi origolle origoille
muut sijamuodot
essiivi origona origoina
translatiivi origoksi origoiksi
abessiivi origotta origoitta
instruktiivi origoin
komitatiivi origoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo origo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • origo Kielitoimiston sanakirjassa

Latina muokkaa

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi orīgo orīginēs
akkusatiivi orīginem orīginēs
genetiivi orīginis orīginum
datiivi orīginī orīginibus
ablatiivi orīgine orīginibus

orīgo f. (3)

  1. alku

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

origo n. (yks. määr. origot[luo], ei monikkoa)

  1. (matematiikka) origo

Huomautukset muokkaa

  • Sana voi olla myös en-sukuinen, origo, origon.

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa