Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

orsi (28)

  1. puinen kannatintanko, johon ripustetaan erilaisia tavaroita kuivumaan tai säilytettäväksi
    nahkurin orsi
  2. linnun yöpuu t. tanko jolla lintu voi oleskella
    Kanat vetäytyivät orrelle.
    Papukaija tepasteli edestakaisin orrellaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈorsi/
  • tavutus: or‧si

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi orsi orret
genetiivi orren orsien
(ortten)
partitiivi ortta orsia
akkusatiivi orsi;
orren
orret
sisäpaikallissijat
inessiivi orressa orsissa
elatiivi orresta orsista
illatiivi orteen orsiin
ulkopaikallissijat
adessiivi orrella orsilla
ablatiivi orrelta orsilta
allatiivi orrelle orsille
muut sijamuodot
essiivi ortena orsina
translatiivi orreksi orsiksi
abessiivi orretta orsitta
instruktiivi orsin
komitatiivi orsine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo orre-
vahva vartalo orte-
konsonantti-
vartalo
ort-

Etymologia muokkaa

balttilainen laina[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

alaorsi, halko-orsi, kananorsi, kannatusorsi, katto-orsi, keitinorsi, keskiorsi, leipäorsi, makuuorsi, ovensuuorsi, orsiaura, orsikatto, orsipuu, peräorsi, päreorsi, sideorsi, säilytysorsi, vaateorsi, verkko-orsi yläorsi, yöorsi

Idiomit muokkaa

  • nahkurin orsilla tavataan, tulossa on jotain hyvin uhkaavaa, meidät (kuvaannollisesti) nyljetään, joudumme äärimmäisen hankalaan tilanteeseen

Aiheesta muualla muokkaa

  • orsi Kielitoimiston sanakirjassa

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

orsi

  1. (taivutusmuoto) monikko sanasta orso

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.