Wikipedia
Katso artikkeli Osoite Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

osoite (48-C)[1]

  1. tiedot sijainnista tai toimintapaikasta tai henkilön asuinpaikasta
  2. (tietotekniikka) jonkin tiedon olinpaikan kertova määre

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈosoi̯t̪eˣ/
  • tavutus: o‧soi‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osoite osoitteet
genetiivi osoitteen osoitteiden
osoitteitten
partitiivi osoitetta osoitteita
akkusatiivi osoite;
osoitteen
osoitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi osoitteessa osoitteissa
elatiivi osoitteesta osoitteista
illatiivi osoitteeseen osoitteisiin
osoitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi osoitteella osoitteilla
ablatiivi osoitteelta osoitteilta
allatiivi osoitteelle osoitteille
muut sijamuodot
essiivi osoitteena osoitteina
translatiivi osoitteeksi osoitteiksi
abessiivi osoitteetta osoitteitta
instruktiivi osoittein
komitatiivi osoitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo osoittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
osoitet-

Etymologia muokkaa

  • sana on oppitekoinen uudissana, joka on johdettu verbistä osoittaa. Sanaa käytti Elias Lönnrot 1836 merkityksessä ’osoitus, näyte, viite’ ja nykymerkityksen ensiesiintymä on Daniel Europaeuksen 1853 julkaistussa sanakirjassa.[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

jakeluosoite, katuosoite, kesäosoite, kotiosoite, käyntiosoite, lomaosoite, lähiosoite, osoitehakemisto, osoitekortti, osoitelappu, osoitetarra, osoitetoimipaikka, osoitetoimisto, osoitteenmuutos, pakettiosoitekortti, postilokero-osoite, postiosoite, sähkeosoite, sähköpostiosoite, virtuaaliosoite

Aiheesta muualla muokkaa

  • osoite Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 842. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.