ostjakki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (vanhentunut) hanti (kieli, kansan jäsen)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈost̪jɑkːi/
- tavutus: ost‧jak‧ki
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ostjakki | ostjakit |
| genetiivi | ostjakin | ostjakkien (ostjakkein) |
| partitiivi | ostjakkia | ostjakkeja |
| akkusatiivi | ostjakki; ostjakin |
ostjakit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ostjakissa | ostjakeissa |
| elatiivi | ostjakista | ostjakeista |
| illatiivi | ostjakkiin | ostjakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ostjakilla | ostjakeilla |
| ablatiivi | ostjakilta | ostjakeilta |
| allatiivi | ostjakille | ostjakeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ostjakkina | ostjakkeina |
| translatiivi | ostjakiksi | ostjakeiksi |
| abessiivi | ostjakitta | ostjakeitta |
| instruktiivi | – | ostjakein |
| komitatiivi | – | ostjakkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ostjaki- | |
| vahva vartalo | ostjakki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kieli ja kansan jäsen
|
Aiheesta muualla muokkaa
- ostjakki Kielitoimiston sanakirjassa