Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

osua (52) (taivutus[luo])

  1. (heitetystä, ammutusta tms. esineestä) saavuttaa tarkoitettu kohde

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈosuɑˣ/
  • tavutus: o‧su‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • osua Kielitoimiston sanakirjassa