Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ottelu (2)

  1. vastustajaa vastaan käyty kamppailu, erityisesti urheilussa
    Ottelu päättyi vastustajan 4 — 1 voittoon.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈot̪ːelu/
  • tavutus: ot‧te‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ottelu ottelut
genetiivi ottelun ottelujen
otteluiden
otteluitten
partitiivi ottelua otteluita
otteluja
akkusatiivi ottelu;
ottelun
ottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi ottelussa otteluissa
elatiivi ottelusta otteluista
illatiivi otteluun otteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ottelulla otteluilla
ablatiivi ottelulta otteluilta
allatiivi ottelulle otteluille
muut sijamuodot
essiivi otteluna otteluina
translatiivi otteluksi otteluiksi
abessiivi ottelutta otteluitta
instruktiivi otteluin
komitatiivi otteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ottelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

amatööriottelu, ammattilaisottelu, avausottelu, finaaliottelu, haasteottelu, harjoitusottelu, hopeaottelu, jalkapallo-ottelu, jääkiekko-ottelu, jääpallo-ottelu, karsintaottelu, katsastusottelu, kolmiottelu, koripallo-ottelu, kotiottelu, kultaottelu, liigaottelu, loppuottelu, maailmanmestaruusottelu, maaottelu, mestaruusottelu, miekkailuottelu, nyrkkeilyottelu, näytösottelu, otteluaika, ottelupallo, ottelurangaistus, ottelutulos, painiottelu, pesäpallo-ottelu, pronssiottelu, puulaakiottelu, pöytätennisottelu, ratkaisuottelu, revanssiottelu, rugbyottelu, rästiottelu, sarjaottelu, seitsenottelu, semifinaaliottelu, seuraottelu, simultaaniottelu, sopuottelu, squash-ottelu, televisio-ottelu, tennisottelu, uusintaottelu, vesipallo-ottelu, vierasottelu, välieräottelu, ystävyysottelu

Aiheesta muualla muokkaa

  • ottelu Kielitoimiston sanakirjassa