pääluokka

Suomi

Substantiivi

pääluokka

1. (kielitiede) produktiivinen rakenne, jolla muutetaan verbin tai lauseen argumenttirakennetta ja valenssia, suomessa verbien taivutusluokka, joka kertoo siitä tunnetaanko tekijä

   Pääluokkia suomen kielessä on kaksi: aktiivi ja passiivi.

2. (taloustiede) (valtiollisen) budjetin menojen luokittelussa käytetty jako

   Suomen valtion budjetissa tulopuoli jakautuu osastoihin ja menopuoli pääluokkiin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpæːˌluo̯kːɑ/
• tavutus: pää‧luok‧ka

Etymologia

• yhdyssana sanoista pää ja luokka

Käännökset

1. verbien taivutusluokka, joka kertoo siitä tunnetaanko tekijä

englanti: voice espanja: voz f. italia: voce f. ranska: voix f.

ruotsi: huvudform tšekki: rod venäjä: залог viro: tegumood

Liittyvät sanat

• aktiivi, passiivi
• budjetti
• diateesi
• genus
• osasto

Yhdyssanat

aktiivipääluokka, kausatiivipääluokka, mediumpääluokka, passiivipääluoikka, resiprookkipääluokka

Aiheesta muualla

• pääluokka Kielitoimiston sanakirjassa
• pääluokka Tieteen termipankissa