Wikipedia
Katso artikkeli Paalu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

paalu (1) (monikko paalut)

  1. tolppa; maahan pystytetty puinen pylväs
  2. maapohjaan rakennuksen perustuksien tukemiseksi laitettava puinen, teräsbetoninen tai teräksinen tukirakenne
    Paalutuskone lyö rakennuspaikalle paaluja pohjan vahvistamiseksi.
  3. puhelinpylväs
    Tuolla paalussa on killunut puhelinmies jo monta tuntia.
  4. metsänarvioimisessa maastoon tasavälein laitettava puinen merkkipaalu
    Arviointilinjoille tuli paalu poikineen.
  5. (heraldiikka) kilven keskellä vertikaalisesti kulkeva airutkuvio
  6. (slangia) raha
    Myytkö talon, paalua kyllä piisaa?

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑːlu/
  • tavutus: paa‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paalu paalut
genetiivi paalun paalujen
partitiivi paalua paaluja
akkusatiivi paalu;
paalun
paalut
sisäpaikallissijat
inessiivi paalussa paaluissa
elatiivi paalusta paaluista
illatiivi paaluun paaluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paalulla paaluilla
ablatiivi paalulta paaluilta
allatiivi paalulle paaluille
muut sijamuodot
essiivi paaluna paaluina
translatiivi paaluksi paaluiksi
abessiivi paalutta paaluitta
instruktiivi paaluin
komitatiivi paaluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paalu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

paali, pollari, pönkä

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aitapaalu, häpeäpaalu, junttapaalu, kiinnityspaalu, kitkapaalu, merkkipaalu, nurkkapaalu, paaluaita, paalujuntta, paalukylä, paalulaituri, paalupaikka, paalurakennus, paalusolmu, paaluvarustus, paaluväli, putkipaalu, puupaalu, rajapaalu, siltapaalu, sumupaalu, sähköpaalu, teräsbetonipaalu, teräspaalu, tiivistyspaalu, toteemipaalu, tukipaalu, vinopaalu

Aiheesta muualla muokkaa

  • paalu Kielitoimiston sanakirjassa
  • paalu Tieteen termipankissa