Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pappa (9-B)

  1. (murteellinen) isän tai äidin isä, miespuolinen isovanhempi
  2. (arkikieltä) vanha mies

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑpːɑ/
  • tavutus: pap‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pappa papat
genetiivi papan pappojen
(pappain)
partitiivi pappaa pappoja
akkusatiivi pappa;
papan
papat
sisäpaikallissijat
inessiivi papassa papoissa
elatiivi papasta papoista
illatiivi pappaan pappoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi papalla papoilla
ablatiivi papalta papoilta
allatiivi papalle papoille
muut sijamuodot
essiivi pappana pappoina
translatiivi papaksi papoiksi
abessiivi papatta papoitta
instruktiivi papoin
komitatiivi pappoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo papa-
vahva vartalo pappa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • pappa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 379, 386, 3801 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

pappa f. (monikko pappe [luo])

  1. sose, mössö, puuro

Substantiivi muokkaa

pappa m. (taipumaton)

  1. parittaja

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pappa yl. (1) (yks. määr. pappan [luo], mon. epämäär. pappor [luo], mon. määr. papporna [luo])

  1. isä, isi

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa