Katso myös: Pappi
Wikipedia
Katso artikkeli Pappi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Katolinen pappi

Substantiivi muokkaa

pappi (5-B) (monikko papit)

  1. henkilö, joka suorittaa ammatikseen erilaisia uskonnollisia menoja ja toimituksia
  2. (slangia) yleensä puinen kapula, jota käytetään kalastuksessa lyömään kala tajuttomaksi tai hengiltä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑp.pi/
  • tavutus: pap‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pappi papit
genetiivi papin pappien
(pappein)
partitiivi pappia pappeja
akkusatiivi pappi;
papin
papit
sisäpaikallissijat
inessiivi papissa papeissa
elatiivi papista papeista
illatiivi pappiin pappeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi papilla papeilla
ablatiivi papilta papeilta
allatiivi papille papeille
muut sijamuodot
essiivi pappina pappeina
translatiivi papiksi papeiksi
abessiivi papitta papeitta
instruktiivi papein
komitatiivi pappeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo papi-
vahva vartalo pappi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

slaavilainen laina;[1] samaa juurta on myös sana poppa(mies)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

herännäispappi, leipäpappi, lähetyspappi, merimiespappi, miespappi, nuorisopappi, papinkaapu, papinkaulus, papinkaura, papinpuku, papintappaja, papintodistus, papinura, papinvaali, papinvala, papinvirka, pappeinkokous, rippipappi, sairaalapappi, sotilaspappi, talkoopappi, tunturipappi, turistipappi, uhripappi, vankilapappi, vihkipappi

Idiomit muokkaa

  • ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä

Aiheesta muualla muokkaa

  • pappi Kielitoimiston sanakirjassa
  • pappi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 786 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet muokkaa

  1. Klaas Ruppel: Kieli-ikkuna: Onko maisteri mestari?. Helsingin Sanomat, 5.1.1999. Artikkelin verkkoversio.