Katso myös: Parta, pärta
Wikipedia
Katso artikkeli Parta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Parta

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

parta (9-K) (monikko parrat)

  1. ihmisen kasvojen, erityisesti leuan alueen karvoitus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑrt̪ɑ/, ['pɑ̝rtɑ̝]
  • tavutus: par‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parta parrat
genetiivi parran partojen
(partain)
partitiivi partaa partoja
akkusatiivi parta;
parran
parrat
sisäpaikallissijat
inessiivi parrassa parroissa
elatiivi parrasta parroista
illatiivi partaan partoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parralla parroilla
ablatiivi parralta parroilta
allatiivi parralle parroille
muut sijamuodot
essiivi partana partoina
translatiivi parraksi parroiksi
abessiivi parratta parroitta
instruktiivi parroin
komitatiivi partoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo parra-
vahva vartalo parta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aaroninparta, harmaaparta, irtoparta, jussinparta, kaulaparta, kipparinparta, kokoparta, kuuraparta, käärmeenparta, leukaparta, liuhuparta, maitoparta, naavaparta, parranajo, parrankasvu, parransänki, partacollie, partahaiven, partahöylä, partajeesus, partakarva, partakone, partaniekka, partaradikaali, partasieni, partasuinen, partasuti, partasuu, partaterä, partavaahto, partaveitsi, partavesi, poskiparta, pujoparta, pukinparta, risuparta, tekoparta, täysparta, valkoparta

Idiomit muokkaa

  • vanha parta - kokenut tekijä, vanha mies

Aiheesta muualla muokkaa

  • parta Kielitoimiston sanakirjassa

Italia muokkaa

Verbi muokkaa

parta

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä partire
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä partire
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä partire

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).