Katso myös: páska

Suomi muokkaa

Interjektio muokkaa

paska

  1. eräs kirosana
    Voi paska, tästä ei tuu yhtään mitään!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑskɑ/
  • tavutus: pas‧ka

Käännökset muokkaa

Adjektiivi muokkaa

paska (9) (komparatiivi paskempi, superlatiivi paskin) (taivutus[luo])

  1. (alatyyliä) huono
    Olet ihan paska matematiikassa.
    En suostu kuvaamaan paskoilla kameroilla.
  2. (alatyyliä) rikkinäinen (vain essiivissä tai translatiivissa)
    Tämä kone meni nyt paskaksi.
    Se on paskana.
  3. (alatyyliä) epämiellyttävä, vaivalloinen
    Armeija oli paskaa.

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • paska Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

paska (9)

  1. (alatyyliä) uloste; (ulkopaikallissijoissa funktioverbin kanssa) viittaa ulostamiseen
    Pelkäsin niin paljon, että tuli paskat housuun.
    Lannoitan pellot lehmänpaskalla.
    käydä paskalla, mennä paskalle
  2. (alatyyliä) kielteinen tai valheellinen asia
    Älä puhu paskaa!
    En kestä enää tätä paskaa.
    Jos noin teette, paskaa tippuu niskaan hyvinkin pian.
    Senkin paskat!
  3. (alatyyliä) turhanpäiväinen tai joutava asia
    puhua paskaa, jauhaa paskaa
  4. (alatyyliä, negaatiossa) (ei) mitään, (ei) yhtään
    En välitä paskaakaan.
    Ei paskan väliä.
    Googlettelemalla ei löytynyt lasta eikä paskaa.
  5. (slangia, alatyyliä) vierasaine, jatkeaine, epäpuhtaus
    Tässä pirissä oli ties mitä paskaa seassa, sain siitä hirvittävän hedarin.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paska paskat
genetiivi paskan paskojen
(paskain)
partitiivi paskaa paskoja
akkusatiivi paska;
paskan
paskat
sisäpaikallissijat
inessiivi paskassa paskoissa
elatiivi paskasta paskoista
illatiivi paskaan paskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paskalla paskoilla
ablatiivi paskalta paskoilta
allatiivi paskalle paskoille
muut sijamuodot
essiivi paskana paskoina
translatiivi paskaksi paskoiksi
abessiivi paskatta paskoitta
instruktiivi paskoin
komitatiivi paskoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo paska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • sanaa on arveltu ikivanhaksi suomalaisugrilaiseksi sanaksi; vertaa karjalan paska ’ulostus; lika; kelvoton’, liivin paškà ’(vetelä) ulostus’, ersamordvan ṕśḱiźems ’ulostaa (vetelää)’ ja unkarin fos ’vetelä ulostus, ripuli’

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hätäpaska, kusipaska, kyykkypaska, paskaduuni, paskahalvaus, paskahousu, paskahuussi, paskakokkare, paskanaama, paskanahka, paskantärkeä, paskaperse, paskapuhe, paskapää, paskarastas

Idiomit muokkaa

  • Rahaa on niin, ettei paskalle taivu
  • paska lentää kuin varpusparvi
    1. olla ripulissa
  • ei lasta eikä paskaa
    1. ei mitään
  • puhua paskaa, jauhaa paskaa
    1. puhua turhanpäiväisiä asioita
  • puhua paskaa jostakusta
    1. kertoa leimaavia tai negatiivisia asioita, haukkua jotakuta

Aiheesta muualla muokkaa

  • paska Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

paska (9)

  1. ortodoksisuuteen liittyvä ukrainalainen pääsiäiseksi valmistettava makea leipä
  2. pashan ukrainalainen variantti

Etymologia muokkaa

  • äännelaina samanmerkityksisestä ukrainan sanasta паска < laajentuma merkityksestä ’pääsiäinen’

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • Artikkelit 53, 738, 917 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Chickasaw muokkaa

Substantiivi muokkaa

paska

  1. leipä

Verbi muokkaa

paska

  1. leipoa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

paska f. (monikko paskas)

  1. pasha