Katso myös: pätö

Suomi muokkaa

 
Pato

Substantiivi muokkaa

pato (1-F)

Katso artikkeli Pato Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. vedenpinnan korkeutta ja veden virtausta ohjaava vesirakennuksen piiriin kuuluva rakennelma, jolla on yleensä seinämäinen tai vallimainen rakenne. Patoja tehdään vesivoimatekniikan ja muihin tarpeisiin.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑt̪o/
  • tavutus: pa‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pato padot
genetiivi padon patojen
partitiivi patoa patoja
akkusatiivi pato;
padon
padot
sisäpaikallissijat
inessiivi padossa padoissa
elatiivi padosta padoista
illatiivi patoon patoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi padolla padoilla
ablatiivi padolta padoilta
allatiivi padolle padoille
muut sijamuodot
essiivi patona patoina
translatiivi padoksi padoiksi
abessiivi padotta padoitta
instruktiivi padoin
komitatiivi patoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pado-
vahva vartalo pato-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hyydepato, jokipato, jääpato, lohestuspato, lohipato, maapato, majavanpato, nahkiaispato, neulapato, patoallas, patoaukko, patolevy, säännöstelypato

Aiheesta muualla muokkaa

  • pato Kielitoimiston sanakirjassa
  • pato Tieteen termipankissa
  • pato Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

pato m. (monikko patos)

  1. ankka

Huomautukset muokkaa

  • Aku Ankka on espanjaksi Pato Donald

Esperanto muokkaa

Substantiivi muokkaa

pato

  1. paistinpannu

Portugali muokkaa

Substantiivi muokkaa

pato m. (monikko patos)

  1. ankka