Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

perätön (34-C) (komparatiivi perättömämpi, superlatiivi perättömin) (taivutus[luo])[1]

  1. aiheeton, perusteeton, valheellinen
    Eilisen lehdessä oli aivan perätön juttu.
    puhua perättömiä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈperæt̪øn/
  • tavutus: pe‧rä‧tön

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perätön perättömät
genetiivi perättömän perättömien
(perätönten)
partitiivi perätöntä perättömiä
akkusatiivi perätön;
perättömän
perättömät
sisäpaikallissijat
inessiivi perättömässä perättömissä
elatiivi perättömästä perättömistä
illatiivi perättömään perättömiin
ulkopaikallissijat
adessiivi perättömällä perättömillä
ablatiivi perättömältä perättömiltä
allatiivi perättömälle perättömille
muut sijamuodot
essiivi perättömänä
(perätönnä)
perättöminä
translatiivi perättömäksi perättömiksi
abessiivi perättömättä perättömittä
instruktiivi perättömin
komitatiivi perättömine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo perättömä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
perätön-

Etymologia muokkaa

perä + -tön, vrt. olla perää

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C