perfekti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (kielitiede) aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka on tullut suoritetuksi täydellisesti ja päättynyt menneisyydessä
- ”Olen juossut” on juosta-verbin perfektin ensimmäisen persoonan indikatiivi.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈperfekt̪i/
- tavutus: per‧fek‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | perfekti | perfektit |
| genetiivi | perfektin | perfektien (perfektein) |
| partitiivi | perfektiä | perfektejä |
| akkusatiivi | perfekti; perfektin |
perfektit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | perfektissä | perfekteissä |
| elatiivi | perfektistä | perfekteistä |
| illatiivi | perfektiin | perfekteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | perfektillä | perfekteillä |
| ablatiivi | perfektiltä | perfekteiltä |
| allatiivi | perfektille | perfekteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | perfektinä | perfekteinä |
| translatiivi | perfektiksi | perfekteiksi |
| abessiivi | perfektittä | perfekteittä |
| instruktiivi | – | perfektein |
| komitatiivi | – | perfekteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | perfekti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka on tullut suoritetuksi täydellisesti ja päättynyt menneisyydessä
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (vanha, harvinainen) päättymä
Lyhenteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
perfekti
- (taivutusmuoto) Sanan perfekt yksikön genetiivi ja partitiivi.
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5