peruke
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- vieheen ja siiman väliin kiinnitettävä vaijeri, joka estää kalaa katkaisemasta siimaa hampaillaan
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈperukeˣ/
- tavutus: pe‧ru‧ke
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | peruke | perukkeet |
genetiivi | perukkeen | perukkeiden perukkeitten |
partitiivi | peruketta | perukkeita |
akkusatiivi | peruke; perukkeen |
perukkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | perukkeessa | perukkeissa |
elatiivi | perukkeesta | perukkeista |
illatiivi | perukkeeseen | perukkeisiin perukkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | perukkeella | perukkeilla |
ablatiivi | perukkeelta | perukkeilta |
allatiivi | perukkeelle | perukkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | perukkeena | perukkeina |
translatiivi | perukkeeksi | perukkeiksi |
abessiivi | perukkeetta | perukkeitta |
instruktiivi | – | perukkein |
komitatiivi | – | perukkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | perukkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
peruket- |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- peruke Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A