Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pidgin (5)

  1. kahden eri kieltä puhuvan ihmisryhmän väliseen vuorovaikutukseen kehittynyt apukieli. Pidginit ovat yleensä yksinkertaisia, helposti opittavia ja lyhytaikaisia. Kun pidgin kehittyy sellaiseksi, että sitä puhutaan arkielämässä ja se siirtyy vanhemmilta lapsille puhutaan kreolista

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pidgin pidginit
genetiivi pidginin pidginien
(pidginein)
partitiivi pidginiä pidginejä
akkusatiivi pidgin;
pidginin
pidginit
sisäpaikallissijat
inessiivi pidginissä pidgineissä
elatiivi pidginistä pidgineistä
illatiivi pidginiin pidgineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pidginillä pidgineillä
ablatiivi pidginiltä pidgineiltä
allatiivi pidginille pidgineille
muut sijamuodot
essiivi pidgininä pidgineinä
translatiivi pidginiksi pidgineiksi
abessiivi pidginittä pidgineittä
instruktiivi pidginein
komitatiivi pidgineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pidgini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Sana voi olla väännös sanasta business tai peräisin portugalin ’lasta’ tarkoittavasta sanasta pequeno, johtuen sen lapsenkielimäisyydestä.[1]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Anhava, Jaakko. Maailman kielet ja kielikunnat. Gaudeamus. ISBN 951-662-734-X: s. 202