Wikipedia
Katso artikkeli Pihka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Pihkavuoto vaurioituneen männyn kyljestä

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pihka (9)

  1. öljyjä ja hartseja sisältävä seos, jota havupuut erittävät haavojensa suojaksi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpihkɑ/, [ˈpiçkɑ̝]
  • tavutus: pih‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pihka pihkat
genetiivi pihkan pihkojen
(pihkain)
partitiivi pihkaa pihkoja
akkusatiivi pihka;
pihkan
pihkat
sisäpaikallissijat
inessiivi pihkassa pihkoissa
elatiivi pihkasta pihkoista
illatiivi pihkaan pihkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pihkalla pihkoilla
ablatiivi pihkalta pihkoilta
allatiivi pihkalle pihkoille
muut sijamuodot
essiivi pihkana pihkoina
translatiivi pihkaksi pihkoiksi
abessiivi pihkatta pihkoitta
instruktiivi pihkoin
komitatiivi pihkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pihka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hajupihka, lapsenpihka, meripihka, pihkamaito, pihkaniska, pihkapirkko, pihkapuu, pihkatiehye, pihkavuoto, pirunpihka

Idiomit muokkaa

  • olla pihkassa
    (arkikieltä) olla ihastunut tai rakastunut johonkuhun

Aiheesta muualla muokkaa

  • pihka Kielitoimiston sanakirjassa
  • pihka Tieteen termipankissa