Wikipedia
Katso artikkeli Piika Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

piika (9-D)

  1. naispuolinen palvelija, erityisesti maatalon naispuolinen työntekijä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpiːkɑ/, [ˈpiːkɑ]
  • tavutus: pii‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piika piiat
genetiivi piian piikojen
(piikain)
partitiivi piikaa piikoja
akkusatiivi piika;
piian
piiat
sisäpaikallissijat
inessiivi piiassa piioissa
elatiivi piiasta piioista
illatiivi piikaan piikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piialla piioilla
ablatiivi piialta piioilta
allatiivi piialle piioille
muut sijamuodot
essiivi piikana piikoina
translatiivi piiaksi piioiksi
abessiivi piiatta piioitta
instruktiivi piioin
komitatiivi piikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo piia-
vahva vartalo piika-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

käenpiika, lapsenpiika, piianpeili, sinipiika, vanhapiika

Aiheesta muualla muokkaa

  • piika Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).