piisi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
piisi (5)
- alkuaan avoin kivistä ladottu rakennuksen tulisija, myöhemmin muurattu, avosuinen usein irtoluukulla varustettu liesi
- (arkikieltä) musiikkikappale, biisi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpiːsi/
- tavutus: pii‧si
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piisi | piisit |
| genetiivi | piisin | piisien (piisein) |
| partitiivi | piisiä | piisejä |
| akkusatiivi | piisi; piisin |
piisit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piisissä | piiseissä |
| elatiivi | piisistä | piiseistä |
| illatiivi | piisiin | piiseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piisillä | piiseillä |
| ablatiivi | piisiltä | piiseiltä |
| allatiivi | piisille | piiseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piisinä | piiseinä |
| translatiivi | piisiksi | piiseiksi |
| abessiivi | piisittä | piiseittä |
| instruktiivi | – | piisein |
| komitatiivi | – | piiseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piisi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. piisi
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- piisi Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
piisi
- (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin yksikön 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pii
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivin yksikön 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pii
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin yksikön 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pii
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivin yksikön 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pii
- (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin yksikön 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pii