Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

predikaatti (5-C)

  1. (kielitiede) lauseen pääjäsen, lauseen persoonamuotoinen verbi
  2. (logiikka) avoin lause, lause, jonka totuusarvo riippuu yhdestä tai useammasta muuttujasta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈprediˌkɑ̝ːt̪ːi]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi predikaatti predikaatit
genetiivi predikaatin predikaattien
(predikaattein)
partitiivi predikaattia predikaatteja
akkusatiivi predikaatti;
predikaatin
predikaatit
sisäpaikallissijat
inessiivi predikaatissa predikaateissa
elatiivi predikaatista predikaateista
illatiivi predikaattiin predikaatteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi predikaatilla predikaateilla
ablatiivi predikaatilta predikaateilta
allatiivi predikaatille predikaateille
muut sijamuodot
essiivi predikaattina predikaatteina
translatiivi predikaatiksi predikaateiksi
abessiivi predikaatitta predikaateitta
instruktiivi predikaatein
komitatiivi predikaatteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo predikaati-
vahva vartalo predikaatti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

predikatiivi

Synonyymit muokkaa
  • (lauseen persoonamuotoinen verbi) maine (harvinainen)
Yhdyssanat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Alakäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa