Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

punnus (39)

 
Kaksi punnusta
  1. esim. punnituksessa käytettävä vastapaino
  2. ei-toivottua liikettä hillitsemään käytettävä lisäpaino esim. ongessa tai teltassa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpunːus/
  • tavutus: pun‧nus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi punnus punnukset
genetiivi punnuksen punnusten
punnuksien
partitiivi punnusta punnuksia
akkusatiivi punnus;
punnuksen
punnukset
sisäpaikallissijat
inessiivi punnuksessa punnuksissa
elatiivi punnuksesta punnuksista
illatiivi punnukseen punnuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi punnuksella punnuksilla
ablatiivi punnukselta punnuksilta
allatiivi punnukselle punnuksille
muut sijamuodot
essiivi punnuksena punnuksina
translatiivi punnukseksi punnuksiksi
abessiivi punnuksetta punnuksitta
instruktiivi punnuksin
komitatiivi punnuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo punnukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
punnus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • punnus Kielitoimiston sanakirjassa