puntari
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- käsin kannateltava vaaka, jossa joko tukipiste tai vastapaino on siirrettävä
- ilmapuntari
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpunt̪ɑri/
- tavutus: pun‧ta‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puntari | puntarit |
genetiivi | puntarin | puntarien puntareiden puntareitten |
partitiivi | puntaria | puntareita puntareja |
akkusatiivi | puntari; puntarin |
puntarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puntarissa | puntareissa |
elatiivi | puntarista | puntareista |
illatiivi | puntariin | puntareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puntarilla | puntareilla |
ablatiivi | puntarilta | puntareilta |
allatiivi | puntarille | puntareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puntarina | puntareina |
translatiivi | puntariksi | puntareiksi |
abessiivi | puntaritta | puntareitta |
instruktiivi | – | puntarein |
komitatiivi | – | puntareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puntari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[2]
Käännökset muokkaa
1. punnusvaaka
|
|
2. ilmapuntari
Ks. ilmapuntari |
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (vaaka) punnusvaaka, (kädessä kannateltava) käsivaaka
- (ilmapuntari) barometri
Johdokset muokkaa
- verbit: puntaroida
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- puntari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.