puukko
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- perinteinen mm. kalan perkaamiseen, teurastukseen, nylkemiseen, ruoan paloitteluun, vuolemiseen ja eri ammattikuntien erityissovelluksiin käytettävä lyhyt- ja jäykkäteräinen veitsi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpuːkːo/
- tavutus: puuk‧ko
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puukko | puukot |
| genetiivi | puukon | puukkojen |
| partitiivi | puukkoa | puukkoja |
| akkusatiivi | puukko; puukon |
puukot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puukossa | puukoissa |
| elatiivi | puukosta | puukoista |
| illatiivi | puukkoon | puukkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puukolla | puukoilla |
| ablatiivi | puukolta | puukoilta |
| allatiivi | puukolle | puukoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puukkona | puukkoina |
| translatiivi | puukoksi | puukoiksi |
| abessiivi | puukotta | puukoitta |
| instruktiivi | – | puukoin |
| komitatiivi | – | puukkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | puuko- | |
| vahva vartalo | puukko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Sanan alkuperälle on kaksi selitystä:
Sanassa voi olla aineksia molemmilta tahoilta.[2]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
metsästyspuukko, nylkypuukko, puukkohippa, puukkojunkkari, puukkomies, puukkosaha, puukkoseppä, puukkotappelu, puukonhaava, puukonhela, puukonisku, puukonkahva, puukonpisto, puukonpää, puukonterä, puukontuppi, sähköpuukko, tuppipuukko, vuolupuukko
Aiheesta muualla muokkaa
- puukko Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti muokkaa
Substantiivi muokkaa
puukko (monikko puukkos)
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.