Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

raato (1-F) (monikko raadot)

  1. kuollut, hajoava eläimen ruumis
    jäniksen raato
  2. (alatyyliä) vainaja, kuolleen ihmisen ruumis
  3. (arkikieltä) ihmisen keho
    Heitä vaatteet niskaan ja raahaa raatosi kouluun! (Oulaisten ammattiopiston opiskelijalehti)
  4. (arkikieltä) jostakin syntynyt romu tai jäte
    auton raato, veneen raato, koneen raato, omenan raato
  5. (murteellinen, halventava) kelvoton henkilö, ryökäle
    Senkin raato, häivy siitä!
  6. raatamisen tapahtuma
    Vähempikin raato vie ihmisestä hengen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑː.t̪o/
  • tavutus: raa‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raato raadot
genetiivi raadon raatojen
partitiivi raatoa raatoja
akkusatiivi raato;
raadon
raadot
sisäpaikallissijat
inessiivi raadossa raadoissa
elatiivi raadosta raadoista
illatiivi raatoon raatoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raadolla raadoilla
ablatiivi raadolta raadoilta
allatiivi raadolle raadoille
muut sijamuodot
essiivi raatona raatoina
translatiivi raadoksi raadoiksi
abessiivi raadotta raadoitta
instruktiivi raadoin
komitatiivi raatoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo raado-
vahva vartalo raato-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

raadonsyöjä, raadonsyönti, raatokukka, raatokuoriainen, raatokärpänen, rotanraato

Aiheesta muualla muokkaa

  • raato Kielitoimiston sanakirjassa