Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

raivokohtaus (39)

  1. tilanne, jossa henkilö on täynnä raivoa eikä näytä rauhoittuvan lainkaan

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raivokohtaus raivokohtaukset
genetiivi raivokohtauksen raivokohtausten
raivokohtauksien
partitiivi raivokohtausta raivokohtauksia
akkusatiivi raivokohtaus;
raivokohtauksen
raivokohtaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi raivokohtauksessa raivokohtauksissa
elatiivi raivokohtauksesta raivokohtauksista
illatiivi raivokohtaukseen raivokohtauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi raivokohtauksella raivokohtauksilla
ablatiivi raivokohtaukselta raivokohtauksilta
allatiivi raivokohtaukselle raivokohtauksille
muut sijamuodot
essiivi raivokohtauksena raivokohtauksina
translatiivi raivokohtaukseksi raivokohtauksiksi
abessiivi raivokohtauksetta raivokohtauksitta
instruktiivi raivokohtauksin
komitatiivi raivokohtauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raivokohtaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
raivokohtaus-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa