ranne
Katso myös: Ranne |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ranne (48-J) (monikko ranteet)
- (anatomia) ranteen luinen osa, yhdeksän ranneluuta (lat. carpus)
- ranne murtui
- (laajemmin) suunnilleen näiden luiden päällinen käden osa käsivarren ja kämmenen välissä
- kallis kello ranteessaan
- viilsi ranteensa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrɑnːeˣ/, [ˈrɑnːe̞ˣ]
- tavutus: ran‧ne
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ranne | ranteet |
genetiivi | ranteen | ranteiden ranteitten |
partitiivi | rannetta | ranteita |
akkusatiivi | ranne; ranteen |
ranteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ranteessa | ranteissa |
elatiivi | ranteesta | ranteista |
illatiivi | ranteeseen | ranteisiin ranteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ranteella | ranteilla |
ablatiivi | ranteelta | ranteilta |
allatiivi | ranteelle | ranteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ranteena | ranteina |
translatiivi | ranteeksi | ranteiksi |
abessiivi | ranteetta | ranteitta |
instruktiivi | – | rantein |
komitatiivi | – | ranteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rantee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rannet- |
Etymologia muokkaa
- itämerensuomalais-saamelaista kerrostumaa;[1] Mahdollisesti balttilainen laina, vrt. liettuan grandìs ’rannerengas’.[2]
Käännökset muokkaa
1. ihmisen kädessä kyynärvarren ja kämmenen välillä sijaitseva kahden nivelen yhdistelmä
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
rannehihna, rannehälytin, rannekanava, rannekello, ranneketju, rannekompassi, rannekoru, rannelaukaus, rannelaukku, ranneliike, ranneluu, rannenivel, ranneote, rannepaino, rannerengas, rannetuki, rannevaltimo
Osakäsitteet muokkaa
- haka, herneluu, iso monikulmaluu, kolmioluu, kyynärluu, pieni monikulmaluu, puolikuuluu, iso ranneluu, veneluu, värttinäluu
Idiomit muokkaa
- läpsy/läpsäisy/läpsäytys ranteelle – Liian pienistä rangaistuksista käytetty vertaus.
- ranteet auki
Aiheesta muualla muokkaa
- ranne Kielitoimiston sanakirjassa
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
ranne (gen randme, part rannet)
- ranne
- Võttis kella oma randmelt. – Otti kellon ranteestaan.
Taivutus muokkaa
- ÕS 2006 tyyppi 32 [vanha taivutustyyppi] tyyppisana
- SVSSK 5 (liige))
Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
---|---|---|
Nominatiivi | ranne | randmed |
Genetiivi | randme | randmete |
Partitiivi | rannet | randmeid |
Illatiivi | randmesse | randmetesse randmeisse |
- Teemamuodot lihavoitu
- Muiden sijamuotojen muodostaminen, katso Liite:Viron kielioppi/Sanamuotojen muodostaminen
Aiheesta muualla muokkaa
- ranne sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.