Katso myös: Rapa

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rapa (9-E)

  1. mullan ja veden märkä sekoitus, kura, muta, mura, lieju

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑpɑ/
  • tavutus: ra‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapa ravat
genetiivi ravan rapojen
(rapain)
partitiivi rapaa rapoja
akkusatiivi rapa;
ravan
ravat
sisäpaikallissijat
inessiivi ravassa ravoissa
elatiivi ravasta ravoista
illatiivi rapaan rapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ravalla ravoilla
ablatiivi ravalta ravoilta
allatiivi ravalle ravoille
muut sijamuodot
essiivi rapana rapoina
translatiivi ravaksi ravoiksi
abessiivi ravatta ravoitta
instruktiivi ravoin
komitatiivi rapoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rava-
vahva vartalo rapa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

  rapakalja

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rapa Kielitoimiston sanakirjassa
  • rapa Tieteen termipankissa

Substantiivi muokkaa

rapa (9)

  1. Rapan saarella, Ranskan Polynesiassa puhuttava uhanalainen austronesialainen kieli, jolla on noin 500 puhujaa (kielitunnus: ray)

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapa
genetiivi rapan
partitiivi rapaa
akkusatiivi rapa;
rapan
sisäpaikallissijat
inessiivi rapassa
elatiivi rapasta
illatiivi rapaan
ulkopaikallissijat
adessiivi rapalla
ablatiivi rapalta
allatiivi rapalle
muut sijamuodot
essiivi rapana
translatiivi rapaksi
abessiivi rapatta
instruktiivi
komitatiivi rapoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rapa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-
Anagrammit muokkaa

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

rapa f. (monikko rape)[luo]

  1. nauris

Verbi muokkaa

rapa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rapare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rapare

Katalaani muokkaa

Substantiivi muokkaa

rapa f.

  1. rypäleen maltoisa osa, johon eivät sisälly siemenet tai kuori
  2. pieni kimppu oliivi- tai muun puun kukkia
  3. moni vehkakasvien heimoon kuuluva yksisirkkaisten laji tai sellaisen yksilö

Rapanui muokkaa

Substantiivi muokkaa

rapa

  1. saari

Rarotonga muokkaa

Substantiivi muokkaa

rapa

  1. salama

Ruotsi muokkaa

Verbi muokkaa

rapa (1)

  1. röyhtäistä, röyhtäillä
  2. (vanhentunut) pitää narisevaa ääntä

Taivutus muokkaa

Taivutus – rapa
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens rapar[luo] rapas
imperfekti rapade rapades
supiini rapat rapats
imperatiivi rapa
Nominaalimuodot

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
  • substantiivit: rap

Tuamotu muokkaa

Substantiivi muokkaa

rapa

  1. salama

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.