Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rasitus (39)

  1. rasittuminen; se mikä rasittaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑsit̪us/
  • tavutus: ra‧si‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rasitus rasitukset
genetiivi rasituksen rasitusten
rasituksien
partitiivi rasitusta rasituksia
akkusatiivi rasitus;
rasituksen
rasitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rasituksessa rasituksissa
elatiivi rasituksesta rasituksista
illatiivi rasitukseen rasituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rasituksella rasituksilla
ablatiivi rasitukselta rasituksilta
allatiivi rasitukselle rasituksille
muut sijamuodot
essiivi rasituksena rasituksina
translatiivi rasitukseksi rasituksiksi
abessiivi rasituksetta rasituksitta
instruktiivi rasituksin
komitatiivi rasituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rasitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rasitus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä rasittua (rasitu- + -s)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

aikaerorasitus, hermorasitus, lihasrasitus, liikarasitus, rasitusastma, rasituskoe, rasitusmurtuma, rasitusrintakipu, rasitussairaus, rasitustodistus, rasitusvamma, sotarasitus, sukurasitus, työrasitus, verorasitus, ylirasitus

Anagrammit muokkaa

aristus, irstaus, surista, tussari

Aiheesta muualla muokkaa

  • rasitus Kielitoimiston sanakirjassa