Katso myös: Rauha
Wikipedia
Katso artikkeli Rauha Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rauha (9)

  1. häiriötön olotila
  2. riidaton olotila
  3. sodaton tila

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑu̯hɑ/
  • tavutus: rau‧ha

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rauha
genetiivi rauhan
partitiivi rauhaa
akkusatiivi rauha;
rauhan
sisäpaikallissijat
inessiivi rauhassa
elatiivi rauhasta
illatiivi rauhaan
ulkopaikallissijat
adessiivi rauhalla
ablatiivi rauhalta
allatiivi rauhalle
muut sijamuodot
essiivi rauhana
translatiivi rauhaksi
abessiivi rauhatta
instruktiivi
komitatiivi rauhoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rauha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

erillisrauha, hautarauha, ikirauha, joulurauha, kirkkorauha, kotirauha, koulurauha, käräjärauha, linnarauha, luonnonrauha, maailmanrauha, mielenrauha, naisrauha, rajarauha, rauhanaate, rauhanaika, rauhanasia, rauhanehto, rauhanenkeli, rauhanjuhla, rauhankonferenssi, rauhankyyhky, rauhankyyhkynen, rauhanliike, rauhanmarssi, rauhanmies, rauhanpalkinto, rauhanpiippu, rauhanpolitiikka, rauhanpyrkimys, rauhansopimus, rauhantahto, rauhantila, rauhantuomari, rauhanturvaaja, rauhantyö, rauhanvaltuuskunta, rauhanvetoomus, riistorauha, ruokarauha, sielunrauha, tunnonrauha, työrauha, välirauha, yörauha

Aiheesta muualla muokkaa

  • rauha Kielitoimiston sanakirjassa