Katso myös: Rehu
Wikipedia
Katso artikkeli Rehu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rehu (1)

  1. eläinten, erityisesti karjan ravinto
  2. (puhekieltä, leikkimielinen) kasvikset, vihannekset ruoan osana; kasvisruoka
    Ruuat oli aina semmoisia pelkkiä rehuja sisältäviä pinaattilättyjä tai jotain puuroo.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrehu/, [ˈre.ɦu]
  • tavutus: re‧hu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rehu rehut
genetiivi rehun rehujen
partitiivi rehua rehuja
akkusatiivi rehu;
rehun
rehut
sisäpaikallissijat
inessiivi rehussa rehuissa
elatiivi rehusta rehuista
illatiivi rehuun rehuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rehulla rehuilla
ablatiivi rehulta rehuilta
allatiivi rehulle rehuille
muut sijamuodot
essiivi rehuna rehuina
translatiivi rehuksi rehuiksi
abessiivi rehutta rehuitta
instruktiivi rehuin
komitatiivi rehuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rehu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

eläinrehu, hauderehu, juottorehu, kalanrehu, kalarehu, kananrehu, karjanrehu, karkearehu, kivennäisrehu, kuivarehu, laidunrehu, minkinrehu, nurmirehu, painorehu, rehuarvo, rehuhiiva, rehujauho, rehujuurikas, rehukakku, rehukala, rehukasvi, rehukaura, rehuletti, rehumailanen, rehumyrkytys, rehunauris, rehuntuotanto, rehuohra, rehuperuna, rehusekoitus, rehusellu, rehuseos, rehusiilo, rehusilakka, rehusilppuri, rehuteollisuus, rehuyksikkö, säilörehu, tuorerehu, valkuaisrehu, vihantarehu, väkirehu

Aiheesta muualla muokkaa

  • rehu Kielitoimiston sanakirjassa
  • rehu Tieteen termipankissa