Wikipedia
Katso artikkeli Reititin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

reititin (33-C)

  1. (tietotekniikka) laite, joka tietoverkoissa ohjaa viestipaketteja verkon osasta toiseen pakettien sisältämän osoitetiedon ja mahdollisesti (toteutustavasta riippuen) oman reititystaulunsa avulla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈre̞it̪it̪in]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reititin reitittimet
genetiivi reitittimen reitittimien
reititinten
partitiivi reititintä reitittimiä
akkusatiivi reititin;
reitittimen
reitittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi reitittimessä reitittimissä
elatiivi reitittimestä reitittimistä
illatiivi reitittimeen reitittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi reitittimellä reitittimillä
ablatiivi reitittimeltä reitittimiltä
allatiivi reitittimelle reitittimille
muut sijamuodot
essiivi reitittimenä
(reititinnä)
reitittiminä
translatiivi reitittimeksi reitittimiksi
abessiivi reitittimettä reitittimittä
instruktiivi reitittimin
komitatiivi reitittimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo reitittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
reititin-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Verbi muokkaa

reititin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä reitittää