Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

riippuva

  1. sellainen, joka riippuu, on riipuksissa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈriːpːuʋɑ/
  • tavutus: riip‧pu‧va

Etymologia muokkaa

  • 1. partisiippi verbistä riippua akt.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Verbi muokkaa

riippuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä riippua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riippuva riippuvat
genetiivi riippuvan riippuvien
(riippuvain)
partitiivi riippuvaa riippuvia
akkusatiivi riippuva; riippuvan riippuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi riippuvassa riippuvissa
elatiivi riippuvasta riippuvista
illatiivi riippuvaan riippuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi riippuvalla riippuvilla
ablatiivi riippuvalta riippuvilta
allatiivi riippuvalle riippuville
muut sijamuodot
essiivi riippuvana riippuvina
translatiivi riippuvaksi riippuviksi
abessiivi riippuvatta riippuvitta
instruktiivi riippuvin
komitatiivi riippuvine

Aiheesta muualla muokkaa