Katso myös: Rike

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rike (48-A)

  1. vähäinen rikkomus, erehdys

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrikeˣ/
  • tavutus: ri‧ke

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rike rikkeet
genetiivi rikkeen rikkeiden
rikkeitten
partitiivi rikettä rikkeitä
akkusatiivi rike;
rikkeen
rikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkeessä rikkeissä
elatiivi rikkeestä rikkeistä
illatiivi rikkeeseen rikkeisiin
rikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkeellä rikkeillä
ablatiivi rikkeeltä rikkeiltä
allatiivi rikkeelle rikkeille
muut sijamuodot
essiivi rikkeenä rikkeinä
translatiivi rikkeeksi rikkeiksi
abessiivi rikkeettä rikkeittä
instruktiivi rikkein
komitatiivi rikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rikkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
riket-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta rikkoa[1]

Liittyvät sanat muokkaa

rikkomus

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

pikkurike, rikemaksu, rikesakko

Vieruskäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rike Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

rike

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko muoto sanasta rik

Substantiivi muokkaa

rike n. (4) (yks. määr. riket [luo], mon. epämäär. riken [luo], mon. määr. rikena [luo])

  1. valtakunta
  2. (eläintiede) kunta

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rike Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viitteet muokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.