Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

roikkua (52-A) (taivutus[luo])

  1. olla ripustettuna tai kiinnitettynä vain yläosastaan
    Tien päällä roikkunut sähkölinja on saatu korjattua.
  2. (puhekieltä) pysytellä jonkun kannoilla tai jossain asemassa tai tilassa
    Suomalaista riepoo puhelimessa roikkuminen (Yle.fi)
    Tuo ehdotus on roikkunut listalla jo lähes kaksi vuotta.
    Miten jaksat roikkua irkissä viiteen asti aamuyöhön arkipäivisin.
  3. (puhekieltä) hengata, oleskella ilman syytä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈroi̯kːuɑˣ/
  • tavutus: roik‧ku‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • roikkua Kielitoimiston sanakirjassa