Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

roina (10)

  1. käyttämätön, turha tavara
    Vuosien saatossa on kaikenlaista roinaa kertynyt tallin perukoille.
    Kiikutin vanhat roinat roskikseen.
  2. (slangia) dopingaine, anaboliset steroidit
    Jos haluat ostaa roinia, kannattaa ensin treenata samalla salilla, jotta naama tulee tutuksi, ja jossain vaiheessa kysyä salin isoimmalta kaverilta apua roinan hankintaan. (City, Dopingin viihdekäyttäjät)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈroi̯nɑ/
  • tavutus: roi‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi roina roinat
genetiivi roinan roinien
(roinain)
partitiivi roinaa roinia
akkusatiivi roina;
roinan
roinat
sisäpaikallissijat
inessiivi roinassa roinissa
elatiivi roinasta roinista
illatiivi roinaan roiniin
ulkopaikallissijat
adessiivi roinalla roinilla
ablatiivi roinalta roinilta
allatiivi roinalle roinille
muut sijamuodot
essiivi roinana roinina
translatiivi roinaksi roiniksi
abessiivi roinatta roinitta
instruktiivi roinin
komitatiivi roinine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo roina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

etymologia/puuttuu (dopingaine) luultavasti samankaltaisuus englannin sanan roids kanssa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • roina Kielitoimiston sanakirjassa