Suomi muokkaa

 
Roska
 
Roska

Substantiivi muokkaa

roska (10)

  1. kiinteää yksityiselämän jätettä, lähinnä kotitalousjätettä, lukuun ottamatta biojätettä ja ongelmajätettä
  2. roskapuhe
    Älä puhu roskaa!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈroskɑ/
  • tavutus: ros‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi roska roskat
genetiivi roskan roskien
(roskain)
partitiivi roskaa roskia
akkusatiivi roska;
roskan
roskat
sisäpaikallissijat
inessiivi roskassa roskissa
elatiivi roskasta roskista
illatiivi roskaan roskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi roskalla roskilla
ablatiivi roskalta roskilta
allatiivi roskalle roskille
muut sijamuodot
essiivi roskana roskina
translatiivi roskaksi roskiksi
abessiivi roskatta roskitta
instruktiivi roskin
komitatiivi roskine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo roska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

roskaelokuva, roskajoukko, roskakala, roskakasa, roskakirjallisuus, roskakori, roskakuilu, roskakulttuuri, roskakuski, roskalaatikko, roskalaina, roskaläjä, roskalehdistö, roskalehti, roskapankki, roskapönttö, roskapuhe, roskapussi, roskaromaani, roskaruoka, roskasakki, roskasäiliö, roskatunkio, roskatynnyri, roskaväki

Aiheesta muualla muokkaa

  • roska Kielitoimiston sanakirjassa
  • roska Tieteen termipankissa